Novelli

Lum-Kiu Pao astui alas suurelta kiveltä Pum-Pum Bangin viereen. He seisoivat keskellä syksyistä Suomen metsää, joka oli täynnä puolukoita. Näytti kuin koko metsä olisi peitetty punaisella puolukka -matolla. Lum-Kiu Pao ja Pum-Pum Bang olivat olleet metsässä koko päivän ja olivat täysin uuvuksissa. Hiki virtasi molempien selkää pitkin pitkän talsimisen ja marjojenkeräilyn jälkeen. Pian he lähtisivät takaisin majapaikkaan lepäämään ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Heidän jalkoja ja selkää särki ja he kaipasivat pehmeää sänkyä enemmän kuin mitään muuta. Pum-Pumille tämä ei ollut ensimmäinen kerta Suomessa marjoja poimimassa ja hän tiesi mitä odottaa, mutta Lum-Kiu oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Lum-Kiu oli kuvitellut, miten hauskaa heillä olisi syksyisessä Suomessa kellertävien lehtien ympäröimänä.

- Pitäisikö meidän lopettaa päivä tähän? kysyi Lum-Kiu.
- Se voisi olla viisasta, jotta jaksamme vielä huomennakin tulla takaisin, vastasi Pum-Pum.
- Marjathan ei metsästä lopu, Lum-Kiu huokasi.

Kohtaus 16

Kim Lee: "Pohjois-Korean mukaan kansa vaatii ydinkokeen tekemistä!"

 John Smith: "Eli meillä ei ole siis muuta vaihtoehtoa?" 

Kim Lee: "Ei, YK:n turvallisuusneuvosto ei antanut meille muuta vaihtoehtoa ja kansan vaatimus on, että teemme jotain vieläkin suurempaa kuin ydinkokeen."

John Smith: "Entä jos Pohjois-Korea julistaa sodan? Mitä me sitten teemme?"

(Kim Lee nousee pöydästä)

Kim Lee: "Sitten me taistelemme. Tulemme saamaan enemmän liittolaisia puolellemme Pohjois-Korean ainoan liittolaisen Kiinan uhatessa vähentää talousapuaan, jos kokeen tekeminen tapahtuu.

John Smith: "Loppupeleissä Pohjois-Korea tulee kuitenkin olemaan yksin muita vastaan."